Historia

Historia

Historia

Sastamalan kylä ja kirkko

Varhaisella keskiajalla Sastamala oli laaja pitäjä. Historiallisessa lähdekirjallisuudessa Sastamalan nimi esiintyy ensi kerran vuonna 1303 eräässä Kuningas Birger Maununpojan kirjeessä Suomen päällysmiehelle Niilo Antinpojalle. Kirkkopitäjänä Sastamala mainitaan ensimmäisen kerran Piispa Benediktin kirjeessä vuonna 1328.

Vanhan Sastamalan kirkko, joka rakennettiin 1100-luvulla on sijainnut Karkunkylässä, saarella. Se perustettiin nähtävästi Ylä-Satakunnan keskuskirkoksi, koska sille annettiin mariankirkon status – mariankirkot olivat Suomessa piispankirkkoja tai alueidensa keskuskirkkoja. Näihin aikoihin ovat seurakunnan papit todennäköisesti asuneet jossain Karkunkylän seudulla. Näiltä ajoilta ei kuitenkaan ole tiettävästi säilynyt sellaisia löytöjä tai kirjallisia asiakirjoja, joiden perusteella saataisiin tarkempia tietoja seurakunnan ensimmäisestä Pappilasta ja siinä asuneista papeista. Voidaan vain olettaa, että kirkko rakennettiin pakanuuden ajan uhrilehtoon, kuten alkuaikana oli tapana. Mahdollista myöskin on, että pakanuuden ajan tietäjän asuntotalo on samalla siirtynyt ensimmäisen papin asunnoksi ja näin saatiin pohja tai alku tulevaa Pappilaa varten.

Historia

Pappila

Näiltä ajoilta saakka on seurakunnan Pappila sijainnut suunnilleen siinä, missä se nyt on. Rakennusten sijoituspaikka on eri aikoina voinut vaihdella, mutta uskollisesti seurakunnan kirkkoherrat ovat asuneet iäkkään kirkon välittömässä läheisyydessä. Pappilan ikä on todennäköisesti noin 700 vuotta ja on eräs maamme kaikkein vanhimpia Pappiloita.

Tämän pitkän ajanjakson aikana on Karkun Pappila vanhan Sastamalan kirkon rinnalla muodostanut seudun kirkollisten ja henkisten rientojen keskuksen. Täältä käsin on ohjattu tämän alkuaan varsin laajan seurakunnan vaiheita sen mahtavuuden aikana 1300 – 1400 luvulla ja täältä on kristinoppi sitkeästi taistellut keskiaikaiseen pakanuuteen, noituuteen ja kaikenlaisiin uskomuksiin taipuvaista maailmankatsomusta vastaan.

Pappilaan ei ole kuulunut alkuaan varsinaisia peltoja muuta kuin mitä mahtui sille suhteellisen pienelle saarelle, jolle kirkko rakennettiin. Varsinaista maatilaa eli tavallisiin kantatiloihin verrattavaa tilaa ei ole ollut. Tätä olettamusta vahvistaa se seikka, että Karkun Pappilalla ei ole tiettävästi ollut mitään muuta nimeä kuin Pappila. Aikojen kuluessa Pappila on vähitellen laajentunut. Kaukaisella keskiajalla esimerkiksi lahjoituksilla on ollut huomattava merkitys tilusten laajentumiseen. Vuoden 1939 maarekisterin mukaan Pappila oli pitäjänsä suurin talo, sillä Pappilan ja siitä erotettujen tilojen yhteinen pinta-ala oli noin 500 ha.

Pappilan rakennuksista on saatu tarkkaa kuvausta vasta 1700-luvun loppupuolelta. Vuonna 1778 rakennettu päärakennus on sijainnut nykyisestä päärakennuksesta pohjoiseen päin rannassa ja niin, että rakennuksen pitkä sivu oli järvelle päin. Siinä oli sali, kolme kamaria, keittiö ja eteinen. Lasiakkunat olivat avattavia ja niissä oli saranat ja hakaset. Sisäakkunat olivat käytössä talvella ja ne tulivat muualla käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella. Pappilassa oli siirrytty käyttämään n.k. uloslämpiäviä uuneja. Savupirtit olivat tällä seudulla yleisiä vielä 1800-luvulla. Pappilan keittiössä oli avotakka eli piisi. Vasta 1800-luvun alkupuolella tulivat pappiloissa käyttöön vaatimattomat hellat; yleiseen käyttöön vasta paljon myöhemmin.

Pappilan nykyinen päärakennus on rakennettu vuosina 1837 – 38 kirkkoherra A.J. Hornborgin aikana. Silloin luovuttiin siihenastisesta umpikartano-järjestelmästä. Siihen saakka suurin osa nykyisestä piha- ja puutarha-alueesta oli rakennusten ”peitossa”. Kun uutta päärakennusta ryhdyttiin rakentamaan, otettiin monessa suhteessa käytäntöön uudistuksia. Esimerkiksi kivijalka tehtiin umpinaiseksi liittämällä muurilaastilla kivet yhteen. Vesikatto tehtiin taitekattoiseksi ja laudoista entisen tuohikaton asemesta. Uunit tehtiin nyt kaakeliuuneiksi. Pappilan päärakennus maalattiin ja oli luultavasti seudun ensimmäinen maalattu rakennus. Se käsittää salin, kuusi kamaria, keittiön ja eteisen.

Karkun seurakunta myi Pappilan alueen Nokian kaupungille vuonna 1949. Pappila on ollut puolivuosisataa Nokian kaupungin kesäsiirtolana. Vuonna 2006 kaupunki myi Pappilan Eija ja Juhani Ijäkselle ja näin Pappila siirtyi yksityiselle.

Historia

Puutarha

Puutarhanhoito nykyaikaisessa merkityksessä on maassamme vain noin pari vuosisataa vanhaa. Mutta ennen varsinaisen puutarhanhoidon alkamista on Pappilassa keskiajalta alkaen viljelty useita kasveja, joitten viljelystä on pidettävä eräänlaisena puu- tai kasvitarhahoitona. Pappilan kasvitarhahoidosta vanhempina aikoina ei ole saatavissa minkäänlaisia asiakirjoihin perustuvia tietoja. Oletettavaa on, että papisto täällä, kuten muuallakin katolisena aikana, viljelivät monia rohtokasveja sekä humalaa, joka oli välttämätön ryyti oluen ja siman valmistuksessa. Vasta 1700-luvun loppupuolelta on saatavissa kirjallinen tieto, että Pappilassa on ollut ainakin laajuudeltaan suhteellisen huomattava keittiökasvitarha. Puutarhanhoito varsinaisesti on alkanut 1830-luvun lopulla. Tähän osaltaan vaikutti myös se, että vuonna 1836 tuli seurakunnan kirkkoherraksi A.J. Hornborg. Kirkkoherra sekä hänen vaimonsa rouva Catarina Hornborg olivat innostuneet puutarhanhoidosta. Näistä ajoista lähtien on Pappilan puutarha ollut eräs seudun huomattavimpia puutarhoja. Monet muutkin seurakunnan kirkkoherrat ovat olleet innostuneita puutarhan ystäviä, kuten esimerkiksi khra J.H.Nordlund, A.J. Gummerus. A.E. Wellenius sekä rovasti Emil Bergroth.

Pappilassa on viljelty laajasti perunaa. ”Träkoosmestarin” Erik Bengtellin hoidossa viljeltiin mm. piparjuurta, raparperia, pinaattia, salaattia ja maa-artisokkaa, jotka kaikki kasvit niihin aikoihin olivat aivan tuntemattomia talonpoikaistalojen pienissä puutarhoissa. Hedelmäviljelys oli mm. khra A.E. Welleniuksen rakas harrastus. Hän mm. ymppäsi omenapuita, taito, joka niihin aikoihin oli vielä varsin harvinaista. Pappilan ja kirkon välinen tammipuukujanne on rovasti Emil Bergrothin istuttamia samoin kuin myöhemmin villiintyneet keltavuokko (Anemone ranunculoides) ja kevätesikko (Primula officinalis). Rehevänä Pappilan puutarhassa on kasvanut myös liljoja, ruusuja sekä sireeneitä. Vanhemmilta ajoilta ovat peräisin Pappilan harvinaisen komeat lehmus- ja lehtikuusipuut. Lehmukset lienevät A.J. Hornborgin ajoilta ja iältään n. 160 vuotta.

1950-luvulta lähtien Pappilan varsinainen puutarha on jätetty hoitamatta muiden asioiden tultua etusijalle. Suuruudenajoista on tällä hetkellä valitettavasti rippeet jäljellä. Mutta Pappilan pihapiirissä voi edelleenkin aistia ja nähdä välähdyksiä kukoistuksen ajoista. Vastuullisten henkilöiden puuttuessa Pappila on ollut vähän kaikkien ”omaisuutta” ja näin moni on ”halunnut” kasvin tai pari Pappilan puutarhasta. Nykyisin Pappila on suojeltu. Päärakennus ja pappilan pihapiiri kohentuvat askel askeleelta vanhaa vaalien ja kunnioittaen. Pappilan maalla tavattava luonnonvarainen kasvisto ei sanottavasti eroa seudun muusta kasvistosta. Karkussahan on tunnetusti hyvin rikas kasvisto ja kasvilajien lukumäärä sen vuoksi suuri.

Historia

Papisto

Sastamalan tai Karkun kirkkoherroina ovat Pappilaa hallinneet ja viljelleet monet papit ja heidän vaimonsa. Ensimmäinen Sastamalan kirkkoherra, josta on tietoa, on Petrus Johannis, joka 1300-luvulla oli kirkkoherrana.

Vuonna 1607, kun Mathias Mathiae Collinus (1586 – 1639) oli Karkun kirkkoherrana, Pappilassa vieraili kolmen kuukauden ajan Persian shaahin Suomeen lähettämä lähetystö. Collinus on haudattuna kirkon kuorin alla.

Kaksi Karkun kirkkoherraa ovat aatelisia. Toinen heistä oli Gregorius Nikolai Pryss, joka toimi kirkkoherrana vuosina 1672 – 1677. Johan Enckell oli kirkkoherrana vuosina 1707 – 1739. Enkell-suku on laaja ja huomattava sivistyssuku.

Gabriel Vegelius oli kirkkoherrana vuosina 1740 – 1746. Hän kuului myös sivistyssukuun. Georg Hornborg oli kirkkoherrana vuosina 1750 – 1775. Suku, joka on eräs maamme huomattavimpia sivistyssukuja, on lähtöisin Pommerista Saksasta.

Anders Asp oli kirkkoherrana vuosina 1775 – 1793 sekä hänen poikansa Gustaf Asp vuosina 1808 – 1834. Joseph Mollin oli kirkkoherrana vuosina 1795 – 1806. Anders Johan Hornborg vuosina 1836 – 1843. Johan Henrik Nordlund oli kirkkoherrana vuosina 1846 – 1858. Aleksander Jakob Gummerus vuosina 1861 – 1867. Herman Gustaf Finckenberg oli kirkkoherrana vuosina 1870 – 1886. Hän kuului tunnettuun aatelissukuun. Anton Emil Wellenius oli kirkkoherrana vuosina 1888 – 1893. Karl Emil Bergroth oli kirkkoherrana vuosina 1896 – 1940.

”Karkun kanuunan” lempinimellä tunnettu rovasti Kaarlo Eemil Rinne oli viimeinen rovasti, joka asusti Pappilassa vuoteen 1949. Tällöin seurakunta myi Pappilan Nokian kaupungille ja Rinne muutti valmistuneeseen uuteen Pappilaan.