Etusivu
Pappilan historiaa
Majoitustilat
Yhteystiedot
 
Kylš & kirkko
Pappila
Puutarha
Papisto
Kuvagalleria
 

Pappila

Näiltä ajoilta saakka on seurakunnan Pappila sijainnut suunnilleen siinä, missä se nyt on. Rakennusten sijoituspaikka on eri aikoina voinut vaihdella, mutta uskollisesti seurakunnan kirkkoherrat ovat asuneet iäkkään kirkon välittömässä läheisyydessä. Pappilan ikä on todennäköisesti noin 700 vuotta ja on eräs maamme kaikkein vanhimpia Pappiloita.

Tämän pitkän ajanjakson aikana on Karkun Pappila vanhan Sastamalan kirkon rinnalla muodostanut seudun kirkollisten ja henkisten rientojen keskuksen. Täältä käsin on ohjattu tämän alkuaan varsin laajan seurakunnan vaiheita sen mahtavuuden aikana 1300 – 1400 luvulla ja täältä on kristinoppi sitkeästi taistellut keskiaikaiseen pakanuuteen, noituuteen ja kaikenlaisiin uskomuksiin taipuvaista maailmankatsomusta vastaan.

Pappilaan ei ole kuulunut alkuaan varsinaisia peltoja muuta kuin mitä mahtui sille suhteellisen pienelle saarelle, jolle kirkko rakennettiin. Varsinaista maatilaa eli tavallisiin kantatiloihin verrattavaa tilaa ei ole ollut. Tätä olettamusta vahvistaa se seikka, että Karkun Pappilalla ei ole tiettävästi ollut mitään muuta nimeä kuin Pappila. Aikojen kuluessa Pappila on vähitellen laajentunut. Kaukaisella keskiajalla esimerkiksi lahjoituksilla on ollut huomattava merkitys tilusten laajentumiseen. Vuoden 1939 maarekisterin mukaan Pappila oli pitäjänsä suurin talo, sillä Pappilan ja siitä erotettujen tilojen yhteinen pinta-ala oli noin 500 ha.

Pappilan rakennuksista on saatu tarkkaa kuvausta vasta 1700-luvun loppupuolelta. Vuonna 1778 rakennettu päärakennus on sijainnut nykyisestä päärakennuksesta pohjoiseen päin rannassa ja niin, että rakennuksen pitkä sivu oli järvelle päin. Siinä oli sali, kolme kamaria, keittiö ja eteinen. Lasiakkunat olivat avattavia ja niissä oli saranat ja hakaset. Sisäakkunat olivat käytössä talvella ja ne tulivat muualla käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella. Pappilassa oli siirrytty käyttämään n.k. uloslämpiäviä uuneja. Savupirtit olivat tällä seudulla yleisiä vielä 1800-luvulla. Pappilan keittiössä oli avotakka eli piisi. Vasta 1800-luvun alkupuolella tulivat pappiloissa käyttöön vaatimattomat hellat; yleiseen käyttöön vasta paljon myöhemmin.

Pappilan nykyinen päärakennus on rakennettu vuosina 1837 – 38 kirkkoherra A.J. Hornborgin aikana. Silloin luovuttiin siihenastisesta umpikartano-järjestelmästä. Siihen saakka suurin osa nykyisestä piha- ja puutarha-alueesta oli rakennusten ”peitossa”. Kun uutta päärakennusta ryhdyttiin rakentamaan, otettiin monessa suhteessa käytäntöön uudistuksia. Esimerkiksi kivijalka tehtiin umpinaiseksi liittämällä muurilaastilla kivet yhteen. Vesikatto tehtiin taitekattoiseksi ja laudoista entisen tuohikaton asemesta. Uunit tehtiin nyt kaakeliuuneiksi. Pappilan päärakennus maalattiin ja oli luultavasti seudun ensimmäinen maalattu rakennus. Se käsittää salin, kuusi kamaria, keittiön ja eteisen.

Karkun seurakunta myi Pappilan alueen Nokian kaupungille vuonna 1949. Pappila on ollut puolivuosisataa Nokian kaupungin kesäsiirtolana. Vuonna 2006 kaupunki myi Pappilan Eija ja Juhani Ijäkselle ja näin Pappila siirtyi yksityiselle.

Pappila panorama
Copyright: Roni Ijäs, 2010